Puuttuuko jotain?

Ei minulta mitään puutu... vai puuttuuko?

Ruususuolaa ja intiaanisokeria & tyrniä.

Puute rutistaa ihmisen kuivaksi. Varsinkin sellainen puute, jossa yltäkylläinen elämä on ympäröity kaikilla mahdollisilla virikkeillä, härpäkkeillä ja ihmisillä.

Paaston hyvän olon vaiheissa kirkastuu, että ei minulta mitään puutu. On outoa, miten aiemmin tunteita aiheuttaneet murheet häipyvät taka-alalle.

Paljon asiantuntemusta, ajattelua ja vuorovaikutusta edellyttävä työ sujuu hyvin paastotessa. Keskittymiskyky paranee ja halu tarttua tekemättömiin töihin kasvaa.Työhuolet asettuvat järjestykseen. Stressinsietokyky paranee.

Tämän aamun paastojuomat olivat minulle ennenkokemattomia. Pakasteesta löytyi tyrnimarjoja sekä hyllysta ruususuolaa ja intiaanisokeria.

Tyrnit nuijittiin perunanuijalla ja siivilöitiin massasta mehu. Siivilän pohjalle jäivät tyrnin kuivat kuoret.

Puute rutistaa ihmisen kuivaksi. Mikä ihmistä niin puristaa, vaikka elämä on ympäröity kaikella mahdollisella?