Tulen yhteiseen tilaan, kättelen ja asetun pöydän ääreen paikkaan, johon läsnäolevat viittilöivät minua istumaan.
Saan tietää ohjelmasta ja luvan aloittaa. Tunnustellen alan puhua siitä, mistä pitää puhua ja huolitellen kyselen läsnäolijoiden ajatuksia.
Kun aika koittaa, saan pyynnön asettua aterialle, jossa pitopöydät sisältävät toinen toistaan maukkaampia herkkuja.
Varmaan jo arvaat mitä tilannetta kuvailen. Olen työhöni liittyvissä jokaviikkoisissa perhejuhlissa.
Papin paastoon liittyen voisin kieltäytyä kaikesta syömisestä, kaivaa omat mehut salkusta...
Elämän yksi tärkeimmistä hyveistä on vieraanvaraisuus. Se merkitsee siihen suostumista, että saa kulkea lähimmäisen vierellä ja tulla hänen suruunsa ja iloonsa. Se merkitsee kuuntelemista ja myötätunnon osoittamista.
Se merkitsee sitä, että laitan lautaselle uunijuureksia, vihersalaattia, hieman kasvisgratiinia ja haarukallisen uunilohta.
Kiitos lauantaipäivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti