Esi-isäni joutui välttämättömyyden sanelemana paastoamaan. Metsästyskulttuurissa ja myös viljelykulttuurissa tuli aikoja, jolloin ei ollut tukevia ruokavarastoja saatavilla. Silloin tyydyttiin yksinkertaisimpaan saatavilla olevaan lähiruokaan - vaikkapa villimehiläisen hunajaan, niin kuin eräs Johannes 2000 vuotta sitten.
Tärkein elintarvike on vesi. Mutta koska pelkällä vedellä ei ihminen pysty toimintaan normaalisti kuin muutaman päivän ajan, tarvitaan höysteeksi luonnonmehuja juureksista, kasviksista ja hedelmistä noin 300 kilokalorin verran.
Olen valmistautunut jo usean päivän ajan. Olen jättänyt kahvin ja lihan pois. Olen kysynyt itseltäni, voinko ryhtyä näin haastavaan ja pitkäjänteiseen tehtävään, miksi ryhdyn siihen?
Juuri nyt vatsani kaipaa ruokaa, mutta uskon, että tilanne muuttuu jo parin päivän kuluttua. Kiinteä ruoka alkaa näyttää vastenmieliseltä, kun vastapainoksi asettaa kevenevän olotilan. Kuinka käy? Siitä, ja kaikista havainnoistani kerron tässä blogissa. Näkemisiin!
 |
| Kevyt liikunta on erittäin tärkeä osa paastoa. Perinteinen hiihto on nyt parasta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti