Paasto ja influenssa

Olen paastonnut paastoblgin pitämisestä kaksi viikkoa. Syynä on ollut influenssa.

Influenssa on epidemioina leviävä kuumeen nostava hengityselinten virussairaus. Yleensä epidemia alkaa Suomessa joulu-helmikuussa ja jatkuu parin kuukauden ajan.

Influenssaan ei ole muuta lääkettä kuin lepo. Influenssarokotusta markkinoidaan ennaltaehkäisynä. Rokote ei läheskään aina estä sairastumista.

Kuluneen kahden viikon aikana olen kohdannut lepäämisen vaikeuden tilanteessa, jossa on lämpöinen ja voimaton olo, mutta ei niin kipeä, etteikö voisi tehdä töitä.

Niinpä viikon kituutettuani menin lääkärin vastaanotolle ja sain määräyksen levätä neljä päivää.

Kahden viikon influenssan jälkeen tuntuu siltä, kuin fyysiset voimat olisivat vähentyneet olemattomiin. Paastolla voi olla oma osuutensa tähän tunteeseen.

Influenssan aikana ruokahalu on olematon ja paasto on voinut jatkua suunnitelmien mukaisesti.

Influenssavirus, kuva: wikipedia.

Paastossa vaiheeseen "raakaravinto"

Opiskeluaikana opettelimme Pauliinan kanssa 80-90-luvuilla paljon esillä olleen raakaravinto-ruokavalion. Tuolloin Marjatta Svennevig piti elävänravinnon ravintolaa Erottajalla. Raakaravintoa kutsutaan myös eläväksi ravinnoksi.

Tiukimmillaan noudatimme 100%:sti elävän ravinnon ruokailutottumuksia noin puolen vuoden ajan. Muistan tuon ajan erityisen kevyenä ja hyvävointisena ajanjaksona elämässäni.

Aiemmin kirjoitin metabolisesta oireyhtymästä, jossa keskeistä on vyötärölihavuus ja haitallisen rasvan kertyminen sisäelimistöön ja verenkiertoon.

Terveysasiantuntijat  korostava nimenomaan sisäelimiin kertyvän rasvan (visceral fat) haitallisuutta. Oheinen kuva kertoo paljon.

Asian pohtiminen voi kuormittaa elämää. Jos kuitenkin tällä tavalla saa sykäyksen kurinalaiseen elintapojen muuttamiseen, henkinen kuormitus ei ole ollut turhaa.

Aiheeseen tutustuessa paastosta tulee entistä enemmän terveydenhoitoprojekti. Siksi olkoon nyt osa paastoani nuorena oppimani raakaravinto.

Kolmannen paastoviikon kunniaksi pyysin valokuvaajan tutkintoa suorittavaa Unnaa ottamaan minusta uuden profiilikuvan. Kuvia tuli enemmänkin ja tein niistä timelapse-videon.

Punk, rakkauskirje ja yhteiskunnallinen osallistuminen

Punk-musiikki on viime päivinä noussut keskusteluun. Yhteiskunnallisena julistuksena tämän musiikin sanoitukset yleensä toimivat. Yksinkertaisesti sanottu tehoaa parhaiten.

Aina mun pitää -kappale on oiva esimerkki punk-lyriikan väkevästä ilmaisuperinteestä.

"Ihmisen on joka päivä tehtävä asioita ja kuluttaa ruumista tai muuten se rappeutuu.", sanoi laulun tekijä Kari Aalto eräässä haastattelussa.

Karin mielipiteeseen on helppo liittyä. Jokaisena aamuna on noustava ja lähdettävä liikkeelle. Paaston aikana tämä on enimmäkseen helppoa, muttei aina.

Maaliskuussa vuonna 1988 junamatkalla Kajaanista Helsinkiin kirjoitin kirjeen Pauliina Honkaselle. Kirje putkahti esille järjestäessämme muistojamme sisältävää laatikkoa.

Kirjeessä hahmottelen tyttöystävälleni elämäntilannettani kolmen eri ulottuvuuden näkökulmasta. Kutsuin ulottuvuuksia "tämänhekisen elämäni projekteiksi." Tässä suora sitaatti kirjeestä.

1. Haluan kanssasi naimisiin. Haluan muodostaa perheen, saada lapsia ja huolehtia niistä. Haluan rakastaa tulevaa vaimoani elämän kestävän liiton ajan.

2. Haluan valmistua teologian kandidaatiksi kohtalaisessa ajassa (5-6 vuotta). Haluan suoriutua työstäni mahdollisimman hyvin valmistumiseni jälkeen oli se sitten seurakuntatyöntekijän tai yhteiskunnan virka.

3. Haluan olla yhteiskunnassa yksilö, joka kannattelee yhteisöä. Suomen tapauksessa demokraattista tasavaltalaista yhteiskuntaa. Näen, että pystyäkseni ottamaan kantaa päätöksentekoon minulla tulee olla jokin perusta. Yhteiskunnalliseksi aatteeksi olen omaksunut näkökulman, jonka mukaan valtion tehtävä on ensisijaisesti sivistyksellinen - ei taloudellinen. Taloudenhoitoon liittyvä materia on väline ja sille kuuluu antaa välineen arvo. Sivistyksen ja etiikan kehittyminen ei ole riippuvainen materiasta. Valtion tulisikin keskittyä kehittämään kansalaisten sivistyksellistä ja eettistä arvopohjaa.

Rakkauskirjeessä 27 vuoden takaa on yhteiskunnallisen ohjelmanjulistuksen makua. Silloiset "projektini" tuntuvat edelleen vahvasti omiltani.

Yhteiskunnallisen osallistumisen makua on myös siinä, että haluan pitää huolta terveydestäni. Lisäänkin tämän "projektin" neljänneksi tuohon tehtävälistaan.

Maaliskuussa 1988 Yliskylän rantakallioilla.

Miksi ihmiset tarttuivat kiviin?

Mietin tulevan sunnuntain saarnaa. Teksti Joh. 8: 46-59 kertoo tavallisten juutalaisten ja Jeesuksen voimakkaita tunnereaktioita sisältävästä vuoropuhelusta.

Mietin millaisen twaarnan eli twitter-saarnan kirjoitan. Päädyin tällaiseen:

"Jeesus leimattiin pahaksi. Pahan leimasimella leimaamme. Omistaako joku hyvän leiman? Pliis, näytä!" (#twaarna)

Arkkipiispa Mäkinen saarnasi v. 2012 Naantalissa:

"Kyse ei ollut siitä, että Jeesus olisi puolustanut omaa totuuttaan muiden totuutta vastaan. Hän yksinkertaisesti ei suostunut toimimaan sellaisen maailman ehdoilla, jossa maailma rakentuu selviin, muuttumattomiin järjestyksiin ja jossa viholliskuvat rakentuvat. Jumalan todellisuus, elämä perimmältään ei ole sellaista."

Saarnakurssilta mieleen jäänyt ajatus.

Arkkipiispa puhui kuvitellusta turvallisuudesta, jota puolustaakseen ihmiset ovat valmiita tarttumaan kiveen. Lopulta kuitenkin kivellä ammutaan alas ensimmäisenä Jeesus.

Muistelen, mitä Hannu Komulainen sanoi kärsimyksen ja ilon kokemisesta ja sen merkityksestä saarnan valmistamiselle: "Vasta kun saarnaajat ovat kokeneet kuulijoiden kärsimyksen ja ilon, voivat he saarnata."

Mietin, millaista tuskaa aiheutuu siitä, kun joutuu todistamaan omaa tai toisten ihmisten tunnepitoista puolustuskannalle asettumista. Useimmiten tällainen keskustelu ei johda hyviin lopputuloksiin. Siitä puuttuu aito dialogi.

Jähmeät ajatusrakennelmat ja muuttumattomat  maailmanjärjestykset vaikeuttavat dialogiin asettumista.

Kivi onko kourassani,
joku langennut jos on?
Jäädyttääkö katsettani
kylmä viima tuomion?
Kuka meistä syyllisistä
pystyy muita mittaamaan?
Tilille myös asenteista
meidät kaikki kutsutaan.

Virsi 453:1 Liv Nordhaug 1971. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.

Kuusi sukupolvea Elisabetista Elisabetiin

Energiapuun korjuu on välttämätön osa puulla lämmittäjän arkea. Lomastani käytän kaksi päivää metsätöihin synnyinpaikkani metsässä.

Puuta polttamalla on lämpö tuotu pirtteihin ja kamareihin silloin kun oma elämäni sai alkunsa näissä maisemissa. Puuliedellä ja -uunissa laittoivat ruokansa edesmenneet sukupolvet.

Oulaisten Matkanivaan saapuivat 1920-luvun alussa Elisabet ja Kustaa Huhtala Etelä-Pohjanmaalta pohjoiseen suuntautuneen muuttoliikkeen mukana. Samassa yhteydessä Pohjois-Pohjanmaalle saapuivat myös perheen poika Jaakko ja miniä Anni (e. Johansson). Heille syntyi kolme lasta, joista ainoa poika Olavi on minun isäni.

Perhekunta asettui asumaan Herranen -nimiselle maatilalle Pyhäjoen varteen Annosenkosken partaalle. Perimätieto kertoo, että osa tilan päärakennuksen hirsistä on säilynyt 1600-luvun lopulta saakka. Talo eri muodoissaan on sijainnut kyseisellä paikalla jo yli 300 vuoden ajan.Olisi mielenkiintoista selvittää talon historia tarkemmin.

Tässä talossa myös isäni ja äitini aloittivat yhteisen elämänsä 1964 ja täällä myös minä otin ensiaskeleeni ja opettelin sanomaan ensimmäiset sanani. Tosin matkani jatkui parin vuoden kuluttua vanhempieni työn vuoksi muualle.

Täällä nyt oma lapsenlapseni Stella Elisabet tänä keväänä 2015 tutkailee yksivuotiaan silmin uteliaana outoa maailmaa - yhtä uteliaana kuin kaimansa Elisabet Huhtala, joka kuusi sukupolvea aiemmin uudisasukkaana ihmetteli samaa ikiaikaista Pyhäjokilaakson maisemaa ja kuunteli Annosenkosken alati kohisevaa hymniä.

Taloa emännöi Elisabet n. 100 vuotta sitten. Talon viereen on rakennettu uusi talo, jossa Stella Elisabet viettää 1-vuotissynttäreitään keväällä 2015.

Muukalaisena messussa

Istuin Karjasillan kirkossa lähes täydessä kirkkosalissa. Liturgi Satu Kreivi-Palosaari aloitti vuorolaulun: "Herra olkhoon teän kanssa." Meneillään oli meänkielinen messu.

Lauloin tuttuja virsiä - monisteessa ne olivat käännettyinä Torniojokilaakson kansan kielelle. Samalla hapuilin virsikirjasta tuttuja sanoja.

Saarnan sisältö puhutteli, rukouksiin oli heplppo liittyä. Kokonaisuus oli lämmin ja välitön. Kaikki oli niin kuin kansankirkkomme messussa kuuluu olla.

Mietin, miksi murteella toteutettu messu on kuitenkin jotenkin outo kokemus. Koin nimittäin jonkinaseteista muukalaisuutta väylänvarren kieltä puhuvien keskellä.

Ehkä yksi outouden tunteen syy oli siinä, että huomioni kiinnittyi enenmmän kieleen ja murteellisiin ilmaisuihin kuin varsinaiseen asiaan.

Tunteestani huolimatta ajattelin, että miksei meilläkin Järvi-Kuopion seurakunnassa voisi olla joskus savoa haastava tai karjalaa pakiseva messu?

Matkoilla minulla on tapana osallistua paikallisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Vieraus ja muukalaisuus ei liikaa häiritse hartautta, jos kiinnittää ajatuksensa kristillisen uskomme laajasti jaettuihin perusasioihin.

Rukous, musiikki, ehtoollinen, siunaus, liturgiset eleet ynnä muut kristittyjen aarteet toimivat universaaleina hartauden harjoituksen elementteinä.

Paasto luo myös syvyyttä hartauselämääni, jos annan tilaa hartaudelle ja rukoukselle. Ruokapaasto ei minulle ole hartautta eikä muutakaan uskonnon harjoittamista sinänsä. En liitä ruokapaastoa kirkolliseen elämään, paitsi että se sopii hyvin pidettäväksi kirkkovuodessa juuri paastonaikana.

Oulussa sijaitsevassa Karjasillan kirkossa meänkielisessä messussa 1.3.2015

Painoindeksi

En ole painon vartija, mutta paaston aikana tulee seurattua painon kehittymistä. Näyttää siltä, että paino muuttuu ruokapaaston kuluessa.

Keväällä 2010 tuntemattomana pysytellyt yksityishenkilö lupasi lahjoittaa nepalilaislasten lukutaidon edistämiseen 15 €/pudotettu kilo. Tässä läskillä lukutaitoa -kampanjassa 14 200 osallistujaa pudotti kolmen kuukauden kuluessa painoaan yhteensä noin 48 100 kiloa. Keskimäärin 3,4 kg/osallistuja.

Kampanja vietiin eteenpäin seurakuntien kautta. Monet seurakunnat hylkäsivät osallistumisen kampanjaan, koska painonhallinta koettiin yksityisasiaksi, josta ei pidä tehdä julkisesti numeroa. Hyvä näin.

Olin kuitenkin mukana tuossa kampanjassa ja pudotin painoa reilusti raakaravintodieetin avulla. Nyt neljän vuoden kuluttua paino oli tullut takaisin entisiin lukemiin. Oheisen taulukon mukaisesti painoni oli jo merkittävän lihavuuden rajaa ylittämässä. (Taulukko on saatu painoindeksilaskurista.)

Paastonaika koitti siis oikeaan aikaan, koska havaintoni mukaan painoni on nyt vähentynyt. Mutta vielä on matkaa taulukon mukaiseen normaaliin painoon. Painoindeksi lasketaan verkosta löytyvän laskurin tai tämän kaava mukaisesti:

Mietin, miten painon saisi pysymään normaalissa, jos sen saavuttaa. Kysyn myös miksi ihmeessä ihmisen pitää syödä enemmän kuin kuluttaa? Näihin kysymyksiin koitan etsiä paaston aikana vastausta.

En pidä ollenkaan pahana sitä, että paastolla on painonhallintaan liittyviä sivuvaikutuksia. Todennäköisesti normaalin painon tavoitteleminen lisää terveyttä ja hyvää oloa. Ajattelen kuitenkin, että lihavuus on normaalia silloin, kun se ei häiritse liikaa.

Matkalla karttuneita kokemuksia

Jos lähden paaston aikana kyläilemään sukulaiskotiin, mitä ottaisin mukaan matkalle. Mitkä olisivat ne asiat, joita eniten tarvitsen erityisesti paaston aikana?

Mehulinko, sitruspuserrin, suolihuuhtelupussi ja... itsekuria, asennetta ja paastoajatuksia!

Paastoajatuksia on monenlaisia. Enimmäkseen ne vievät kahteen suuntaan.

1) Kevyehköt ajatukset saavat paaston tuntumaan hauskalta seikkailulta. Sellaiselta lapsenmieliseltä kokeilulta, jossa suurimpana haasteena on kokeilla paaston vaikutuksia. Kun seikkailu päättyy, palaan takaisin arkeen. Tärkeintä tässä ajatuksessa on uteliaisuuden tyydyttäminen.

2) Sitoutuneemmat (vakavammat) ajatukset sisältävät pohdintaa, toiveita ja odotuksia paaston terveyttä edistävistä vaikutuksista. Tähän liittyy myös henkiseen vireyteen ja työssä jaksamiseen liittyviä odotuksia. Sitoutumista tukee aiemmista paastoista saatu kokemus: tämä ei enää ole kokeilua, vaan terveellinen ja hyvä elämäntapa.

Kevyehkö ajatus antaisi luvan syödä herkkuja, kun niitä tarjotaan: "Minä olen paastolla, mutta nautitaan nyt näistä herkuista ja jatketaan paastoa sitten taas kotona..." Joskus on mahdollista ratkaista asioita mielialan vaihtelun ja kulloinkin ilmenevän halun mukaan. Silloinkin toivon tekeväni ratkaisut tietoisesti ja seuraukset ymmärtävänä.

Sitoutuneempi ajattelu torjuu mielihalujen vaihteluihin perustuvan elämänkulun. Kokemuksen myötä pystyn ennakoimaan tekojeni ja puheitteni seurauksia. Elämänkulun säätelyjärjestelmä on kehittynyt ja kehittyy toivottavasti edelleen.

Molempia tarvitaan. Kepeyttä ja heittäytymistä elämän arkeen sekä sitoutunutta vastuunottoa itsestä ja lähimmäisistä.

Leipä ja vilja

Uskomattoman monenlaista ruokaa ihminen voi syödä. Ruohoa ei voi syödä sellaisenaan, mutta siitä voi puristaa mehua juotavaksi.

Lihaa voi syödä ja melkien mitä vain orgaanista jossain muodossa. Ihminen on totisesti ravintoketjun loppupäässä.

Syötävät tuotteet ruoansulatus pilkkoo ravinteiksi. Energiaa tuottavia ravinteita ovat proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat. Vitamiinit ovat solujen rakentamiseen ja aineenvaihduntaa edistämään tarvittavia ravinteita.

Leipä... mmm... ruisleipä, jota meillä on leivottu paastonkin aikana, on niin herkullista, että sitä tulee syötyä joskus liikaa. Leipätiedotuksen mukaan viljatuotteita olisi hyvä syödä 6-9 annosta vuorokaudessa. Puurot, pastat ja riisi kuuluvat tähän sarjaan.

Paastojuomatkin sisältävät viljaisan vaihtoehdon. Ann Wigmoren kehittämä uudistavaksi juomaksi kutsuttu hapanviljamehu on erinomainen aamujuoma. Juoma valmistetaan hapattamalla idätettyä viljaa. Luonnollinen maitohappoprosessi irrottaa ja muokkaa viljasta saatavia ravinteita. 

Uudistavasta juomasta ei syödä viljan ituja, mutta juodaan hapatettu liotusvesi. Kyseessä on siman kaltainen kirpeä juoma ilman makeutusta. Jos siihen lisää hunajaa ja sitruunaa, siitä tulee terveellinen simaa vastaava juoma.

Elsa Ervamaan (1983) mukaan uudistava juoma sisältää paljon vehnäniduista liuenneita solunrakennnusaineita: entsyymejä, kaikkia B-ryhmän vitamiineja sekä E- ja C- vitamiineja. Uudistavan juoman erinomaisuus perustuu ennen muuta sen suolistoa suojaavaan vaikutukseen.

Aamujuomista parhaat. Uudistava juoma ja vehnänorasmehu.

Puuttuuko jotain?

Ei minulta mitään puutu... vai puuttuuko?

Ruususuolaa ja intiaanisokeria & tyrniä.

Puute rutistaa ihmisen kuivaksi. Varsinkin sellainen puute, jossa yltäkylläinen elämä on ympäröity kaikilla mahdollisilla virikkeillä, härpäkkeillä ja ihmisillä.

Paaston hyvän olon vaiheissa kirkastuu, että ei minulta mitään puutu. On outoa, miten aiemmin tunteita aiheuttaneet murheet häipyvät taka-alalle.

Paljon asiantuntemusta, ajattelua ja vuorovaikutusta edellyttävä työ sujuu hyvin paastotessa. Keskittymiskyky paranee ja halu tarttua tekemättömiin töihin kasvaa.Työhuolet asettuvat järjestykseen. Stressinsietokyky paranee.

Tämän aamun paastojuomat olivat minulle ennenkokemattomia. Pakasteesta löytyi tyrnimarjoja sekä hyllysta ruususuolaa ja intiaanisokeria.

Tyrnit nuijittiin perunanuijalla ja siivilöitiin massasta mehu. Siivilän pohjalle jäivät tyrnin kuivat kuoret.

Puute rutistaa ihmisen kuivaksi. Mikä ihmistä niin puristaa, vaikka elämä on ympäröity kaikella mahdollisella?

Vyötärömittako tärkeintä?

Keskivartalolihavuuden torjuminen tarkoittaa läskin tuhoamista. Tulos mitataan yksinkertaisesti nauhamitalla navan kohdalta.

Viikko on jo paastonaikaa kulunut ja on viikkokatsauksen aika.

Mandariini, hunajameloni, ananas ja omena.

Olo on kevyt ja kiva. Kotona en ole syönyt mitään kiinteää ruokaa, vain itse puristettuja tuoremehuja, vehnänorasmehua ja teetä.

Vieraanvaraisuustilanteissa olen syönyt kasviksia ja hieman kalaa. Leipää olen koittanut välttää, mutta tänään en malttanut olla kokeilematta, miltä se maistuu.

Kävin Fadossa syömässä pienen annoksen salaattia ja keittoa. Maistui sanoinkuvaamattoman hyvältä.

Jos nyt lopettaisin ruokapaaston, voisin olla jo tyytyväinen itseeni. Identiteetti on vahvistunut, olo tuntuu terveeltä ja kevyeltä. Ajattelukin on välillä tuntunut selkeältä. Liikuntaa olen voinut harrastaa sopivasti.

Vyötärömitta lyhenee hitaasti, tuskastuttavan hitaasti. Mutta ei se ole tärkeintä. 

En kuitenkaan vielä lopeta paastoa. Toivon, että itsekuri kestää... Nyt haluan paljastaa myös salaisen voimanlähteeni: rakas puolisoni Pauliina paastoaa kanssani. Yhdessä muodostamme toisiamme kannustavan paastoparin. Kiitos siitä!

Paastoteologiaa

1. paastonajan sunnuntai Muuruveden kirkossa.

Ruoasta paastoaminen saa aikaan kahtiajakautuneen tunteen

Tunteeni ensimmäinen ulottuvuus on siinä, että ruokapaastosta ei saa tulla teko, jota harjoitetaan pelastuksen varmistamisena. 

Ev.lut. kirkkomme opettaa, että tärkeintä paastossa on keskittyminen Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen. Paastossa raivataan tilaa rukoukselle, Jumalan sanan lukemiselle, jumalanpalvelukselle, uskolle ja rakkaudelle.

Tunteeni toinen ulottuvuus on se, että Raamatun esimerkit ja ohjeet opastavat ruokapaastoon.

Nyt mietin, olisiko kahtiajakautuneen tunteen ratkaisu vapaaehtoisessa paastoon suostumisessa. Suostuminen tapahtuu silloin kun keho ja mieli kutsuu paastoon. Mitä tällainen kutsu voi olla?

Ensimmäisenä kutsun sisältönä on kehon raihnaisuus. Terveysasiantuntijat kertovat että suurin osa ihmisen ruumiin vaivoista liittyy liialliseen tai vääränlaiseen ravintoon sekä liikunnan puutteeseen. Kun tunnistan raihnaisuuteni, se merkitsee samalla kutsua terveellisempiin elämäntapoihin.

Toisena kutsun sisältönä on katuminen. Katuminen sisältää elämän todellisuuden mietiskelyä ja asioiden asettumista hyvään valoon anteeksiantamuksen seurauksena.

Kolmantena paastokutsun sisältönä on hengellisen elämän tarve ja sen myötä liittyminen Kristuksen kärsimykseen. Itsekeskeisyyteni ja ahneuteni tilalle voi tulla lähimmäisen kuunteleminen, auttaminen ja lohduttaminen.

Alkaneella paastonajalla mietin siis näitä kolmea paaston teologista ulottuvuutta: kehon raihnaisuutta, katumista ja lähimmäisen auttamista. Miettimiseni seurauksena huomaan kuinka moniulotteinen kokonaisuus paasto voi olla.

Vieraanvaraisuus

Tulen yhteiseen tilaan, kättelen ja asetun pöydän ääreen paikkaan, johon läsnäolevat viittilöivät minua istumaan.

Saan tietää ohjelmasta ja luvan aloittaa. Tunnustellen alan puhua siitä, mistä pitää puhua ja huolitellen kyselen läsnäolijoiden ajatuksia.

Kun aika koittaa, saan pyynnön asettua aterialle, jossa pitopöydät sisältävät toinen toistaan maukkaampia herkkuja.

Varmaan jo arvaat mitä tilannetta kuvailen. Olen työhöni liittyvissä jokaviikkoisissa perhejuhlissa.

Papin paastoon liittyen voisin kieltäytyä kaikesta syömisestä, kaivaa omat mehut salkusta...

Elämän yksi tärkeimmistä hyveistä on vieraanvaraisuus. Se merkitsee siihen suostumista, että saa kulkea lähimmäisen vierellä ja tulla hänen suruunsa ja iloonsa. Se merkitsee kuuntelemista ja myötätunnon osoittamista.

Se merkitsee sitä, että laitan lautaselle uunijuureksia, vihersalaattia, hieman kasvisgratiinia ja haarukallisen uunilohta.

Kiitos lauantaipäivästä!

Metabolinen oireyhtymä

Metabolia eli aineenvaihdunta saa aikaan sen, että ravinto muuttuu energiaksi ja solujen rakennusaineiksi.

Riittämätön ravinnonsaanti saa aikaan kudoksiin sitoutuneen energian käyttöönoton. Ihminen tarvitsee energiaa koko ajan aivojen, lihasten, sydämen, maksan ja muiden elinten toimintaan. Tätä kutsutaan perusaineenvaihdunnaksi. Kunto-plus lehden laskurin mukaan oma kulutukseni levossa on noin 1887 kcal.

Jos ravinnosta saan vuorokaudessa 350 kcal verran energiaa, loput 1500 kcal elimistö tuottaa vararavinnosta.


Asiantuntijat varoittavat paaston epäterveellisistä seurauksista. Ongelmaksi koetaan mm. lihasten proteiinin pilkkominen energiaksi. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että keho alkaa syödä lihaksia vasta sen jälkeen, kun rasvakudokset loppuvat. Niinpä suurimmalla osalla ihmisiä ei ole pelkoa lihasten nopeasta surkastumisesta.

Ravitsemusasiantuntijat toistuvasti varoittavat, ettei paaston terveysvaikutuksia ole todistettu. Ei liene todistettu päinvastaistakaan, sitä että järkevästi toteutetusta paastosta olisi haittaa ihmisen terveydelle.

Keskivartalon lihavuus yhdistyneenä kohonneeseen verenpaineeseen, kolesteroliin ja verensokeriin huolestuttaa. Ilmiötä kutsutaan metaboliseksi oireyhtymäksi.

Logiikkani mukaan järkevä paastoaminen on terveellistä, koska se luultavasti vaikuttaa myönteisesti kaikkiin edellä mainittuihin terveysriskeihin.

Yli kolmasosalla aikuisista miehistä on metabolinen oireyhtymä. Lähde: Duodecim terveyskirjasto

Vyötärölihavuutta mitataan mittanauhalla. Lukeman pitäisi miehillä jäädä selvästi alle 100 cm. Muut arvot selviävät laboratoriokokeissa. Katsotaan miten äijän käy.

Tässä kirjoitin paaston siitä ulottuvuudesta, jota voidaan ilmaista numeroilla. Vähintään yhtä tärkeitä paaston edetessä ovat ne tunneprosessit, joita ei voi ilmaista numeraalisesti eikä kovin hyvin edes  verbaalisesti.

Paastoajan energianlähteitä. Vehnänoraasta puristettava mehu on parasta.

Tee työtä!

Eräs Benedictus 1500 vuotta sitten perusti luostarin ja kehotti munkkeja rukoilemaan ja tekemään työtä (ora et labora).

Paastotessa energiatasot laskevat ja fyysisen työn tekeminen hidastuu, mutta ei käy ollenkaan mahdottomaksi.

Eilen vietin vapaapäivääni yhteiskunnallisen työn merkeissä. Maaseudulla se tarkoittaa alkutuotantoon osallistumista. Metsätyöt ovat lempipuuhiani.

Tällä kertaa oli tarjolla pylväspetäjien hakkuuta. Kaadoimme siis mäntyjä, karsimme ja katkoimme 11 metrin pituuteen.

Minulle kerrottiin, että niistä sorvataan pylväitä mm. johtolinjojen kannattimiksi ja että osa menee vientiin, mm. Irlantiin.

Metsätöissä oleellista on makkaranuotio. Sanoin, että makkara on haastava paastoeväs.

Topi oli jo tehnyt nuotion. Lassi sanoi, että kasvistuotetta se makkara on. Palilla oli kaksi pakettia hiillos-makkaraa. Söin hyvillä mielin yhden 250 kcal annoksen ja hyvältä se maistui.

Join sitten vielä pari kuppia kahvia. Kahvikin maistui erinomaiselta. Suosittelen paaastoamista myös siinä tarkoituksessa, että tavallinen ruoka alkaa näyttää ja  maistua todella hyvältä.

Yhteiskunnallisen työn päivä maaseudulla tarkoittaa osallistumista alkutuotantoon.

Katumista

Katuminen on paaston sana.

Tuhkakeskiviikkona moni osallistui tuhkahartauteen tai tuhkamessuun ja otti vastaan tuhkamerkin, katumisen merkin.

Tänä aamuna kun heräsin, näin pelikortin lattialla. Viaton pahvinpala herättää minussa yhä tunteen, joka paaston kirvoittamana pulpahtaa mieleeni pohdittavaksi.

Pelikortit liitetään uhkapeliin ja uhkapeli on liitetty syntiseen elämään - siis sellaiseen, jota on syytä katua.

Selkärangastani pilkistävä tunteeni oli kuitenkin enemmän häpeää kuin katumista.
Pahojen tekojen katuminen ja häpeä ovat kaksi aivan eri asiaa.
Mitä sitten kadun, kun tässä paastoan?

Pahojen  tekojen ja puheiden myöntäminen ja anteeksi pyytäminen on tärkeää. Katuminen paastoon liitettynä on kuitenkin jotain paljon enemmän kuin syntisten tekojen katumista.  Koen, että katuminen on suurimmalta osaltaan elämän todellisuuden mietiskelyä. Mietiskely voi kohdistua rosoiseen ja epäonnistuneeseen elämään, mutta ennen muuta Luojan luomaan kauneuteen.

Katuminen siis sisältyy paastoon - ei kuitenkaan alituisesti toistettavana hurskaudenharjoituksena, vaan enimmäkseen osana ihmisen keskeneräisyyden pohdintaa.

Katuminen ei ole mikään nykyajan muotitermi. Harva haluaa jäädä kiinni teoista, jotka edellyttävät katumista. Pikemminkin trendinä näyttää olevan virheiden tunnustamisen välttäminen.

Paasto voi saada aikaan mielialan, jossa ihminen tunnustaa rohkeammin tekemänsä virheet, pyytää anteeksi ja saa jatkaa elämää paremman toivossa. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Paasto saa aikaan rohkeutta virheiden tunnustamiseen.

Tuhkakeskiviikko 18.2.

Tänä vuonna olen valmistautunut paastoamaan erityisellä innokkuudella. Syy tähän selvinnee viimeistään tämän määräaikaisen paastoblogin kuluessa, viimeistään pääsiäisaamuna 5.4.2015, jolloin päätän paaston ja samalla tämän paastoblogin kirjoittamisen.

Esi-isäni joutui välttämättömyyden sanelemana paastoamaan. Metsästyskulttuurissa ja myös viljelykulttuurissa tuli aikoja, jolloin ei ollut tukevia ruokavarastoja saatavilla. Silloin tyydyttiin yksinkertaisimpaan saatavilla olevaan lähiruokaan - vaikkapa villimehiläisen hunajaan, niin kuin eräs Johannes 2000 vuotta sitten.

Tärkein elintarvike on vesi. Mutta koska pelkällä vedellä ei ihminen pysty toimintaan normaalisti kuin muutaman päivän ajan, tarvitaan höysteeksi luonnonmehuja juureksista, kasviksista ja hedelmistä noin 300 kilokalorin verran.

Olen valmistautunut jo usean päivän ajan. Olen jättänyt kahvin ja lihan pois. Olen kysynyt itseltäni, voinko ryhtyä näin haastavaan ja pitkäjänteiseen tehtävään, miksi ryhdyn siihen?

Juuri nyt vatsani kaipaa ruokaa, mutta uskon, että tilanne muuttuu jo parin päivän kuluttua. Kiinteä ruoka alkaa näyttää vastenmieliseltä, kun vastapainoksi asettaa kevenevän olotilan. Kuinka käy? Siitä, ja kaikista havainnoistani kerron tässä blogissa. Näkemisiin!

Kevyt liikunta on erittäin tärkeä osa paastoa. Perinteinen hiihto on nyt parasta.